Nyt on se hetki

Tämä on historiallinen hetki. Tai no oikeastaan historia toistaa itseään. Olen monesti aloittanut sekä prosessin että blogin. Aina joku asia on kuitenkin tullut sotkemaan asiani. Tai oikeastaan romutettu itsetunto ja menneisyys. En tiedä miksi, mutta nyt jotenkin kaikki tuntuu erilaiselta. Ehkäpä nyt on oikea hetki. Nyt tähdet ovat mun puolella.

Täällä kirjoittelee salaa yksi ikuinen lääkishakija, joka ei ole koskaan päätynyt pääsykokeeseen asti, mutta joka jo monen vuoden ajan joka vuosi on haaveillut hakemisesta sekä laittanut yhteishaussa aina hakupaperit menemään. Järkevää? Ei varmaankaan. Miksi näin olen tehnyt? En tiedä. Mutta sen tiedän että tämä on se asia, jota en koskaan ole saanut pois mielestä ja se asia jonka ensimmäisenä kirjoitin elämäni "must do" ja "life goals" listaan.

Ja miksi salaa? En jaksa enää herätellä lähipiirissäni toiveita hakemisestani, koska en jaksa sitä pettymyksen määrää. En toisaalta myöskään jaksa sitä että minulta koko ajan kysellään asiasta ja jos en pääsekään niin minun ei tarvitse selitellä. Tämä on minun pieni salainen projekti, ja kun mietin sitä tunnetta minkä saan kun sitten vuoden päästä pamautan läheisilleni käsiin "opiskelupaikka myönnetty" paperit, tuntuu että saan potkua yhä lisää ja lisää hakemiseen. Siksikin tämä blogi tulee olemaan kultaakin kalliimpaa. Muiden hakijoiden kanssa perustetun Whatsupp-ryhmän lisäksi minulla on jokin reitti, jonne purkaa fiiliksiä.

Vielä en ole selkeää lukusuunnitelmaa tehnyt joten siitä lienee tulossa lisää vähän myöhemmin. Päätin nyt projektin kuitenkin aloittaa biologialla, koska se on ollut minulle aina se helpoin lenkki. Ehkä siitä saisi motivaatiot kattoon. Nyt viikon lukeneena ainakin tuntuu siltä että tämä oli oikea reitti! Eikä se että alotan suoraan fysiikalla joka on vaikeinta minulle ja sitten turhaudun heti. Näin on aikaisemminkin tapahtunut...